sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Skotlanti, Falkirk

 
Kiitos kommenteista edelliseen postaukseeni. Tässä on ollut lomakuviot joten en ole ehtinyt niihin yksitellen vastailemaan.
 
Alettuamme suunnittelemaan Skotlannin reissua ja matkatoverini esitellessä reittisuunnitelmansa tiesin tottakai missä ja mitä ovat Edinburgh ja Glasgow, mutta niiden välille sijoittuvat Falkirk ja Stirling eivät hirveästi soittaneet kelloja...Fanaattisena Braveheart-fanina ja Skotlannin verisestä historiasta vaikuttuneena hän oli organisoinut kiertomatkan hurjimmille muinaisille taistelutantereille. Lisäksi hän oli bongannut pari mielenkiintoista nähtävyyttä Falkirkista.
 
 
 
 
 
 
Joten hop junaan, heippa Edinburgh ja kiskot lähtivät kuljettamaan kohti seuraavaa etappia, joka siis Falkirk. Kaikkien asemien nimet oli kirjoitettu sekä englanniksi että gaelinkielellä.
 

 
 

 
 
 

 
 
 

 
 
Aah, aurinkoinen Skotlanti <3



 
 
Falkirkin kamaralle laskeuduttuamme meni hiukan aikaa hakiessamme hotelliamme. Ystävälliset skotit neuvoivat kyllä mielellään joka käänteessä.  Aksentti vain oli välillä niin vahvaa, että aivot saivat työstää tosissaan saadakseen suodatetuksi olennaisen puhetulvasta. Voin kertoa, että laukkua perässä kiskoen pysähtyessäni tätä kuvaa ottamaan hiki virtasi ja niinpä olikin ihana ylläri, kun hotellihuoneissamme oli kylpyammeet. Sieltä sitten nousinkin kuin Fenix-lintu kylpyvaahdosta tai Venus tuhkasta vai miten se menikään? Ja sitten nähtävyyksiä katselemaan.
 
 

 
 
Kasvit onnistuvat löytämään jalansijan tiilimuuristakin.
 
 
 
 




Meitä ei niin hirveästi mitkään turistikadut kiinnosta ja niinpä löysimmekin itsemme taas hieman omituisemmilta reiteiltä...Tuumasimme kävellessämme, että tuskin moni suomalainen on näitäkään varastohalleja nähnyt...Aikamme seurailtuamme tätä kanavaa alkoi kohteemme viimein häämöttää.





The Kelpies











Mittasuhteista saa jonkinmoisen käsityksen, kun vertaa vasemmanpuoleisen hevosen kaulaa vasten erottuvaa ihmistä ja päitä. Hevosten korkeus on 30 m ja painoa niillä on yli 300 tonnia. Ne on suunnitellut skotlantilainen kuvanveistäjä Andy Scott. Mallina taiteilija käytti kahta jykevää clydesdalehevosta, Duke ja Baron.  Taivaita kohti kurkottaa Baron ja veteen katselee Duke. Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että päiden sisältä löytyy kummankin hevosen kenkä, kukin omaansa kiinnitettynä. Olimme niin myöhään liikkeellä, että myymälät ja sisäänpääsy päihin oli jo suljettu.



 
 
 


 





Tästä kuvasta erottuu hevosten rakenne.


 
 
 
 


Bow down your strong heads to taste the water. Stretch up your long necks to face the sun.





En olisi yllättynyt, jos päät olisivatkin yht'äkkiä kääntyneet ja hirnuneet, niin elävän ja dynaamisen oloisia ne ovat. Pimeällä ne valaistaan, ovat varmasti vaikuttava näky silloinkin.




Ei taida kuvasta kovin hyvin erottua, mutta laatoissa on Jim Carruthin runo, josta edellä olevat säkeetkin ovat.
Jos matkustatte Skotlantiin, suosittelen lämpimästi vierailua Falkirkiin. Seistä the Kelpiesejä katsomassa on kokemus, jota tuskin kadutte.








Hyvin levätyn yön jälkeen herätessäni aamuvirkku matkaseuralaiseni viestitteli  jo käyneensä aamupalalla ja kävelyllä läheisessä puistossa. Näissä nyt niin seesteisissä maisemissa on taisteltu ankarasti 22.7.1298. Yritimme kuvitella mielessämme William Wallacen johtamat skotit asemissaan ja miten kuningas Edvard I:n englantilaiset joukot ovat karauttaneet hevosillaan kukkuloiden takaa. 1200-luvun sodankäynti on kyllä ollut niin brutaalia, ettei sitä tee mieli sen pidemmälle kuvitella. Mutta koskapa sota muuta olisi kuin brutaalia..



 
 
Metsät sinisinä. Bluebells, Hyacinthoides non-scripta.
 
 

 
 
Ihanan leppeästä aamusta ja ympäröivästä täydellisestä maisemasta innostuneina päätimme lähteä seuraavalle kohteelle kävellen metsien halki merkittyä reittiä. Niin luulimme...
 
 

 
 
Välillä reittimme toi meidät asutuksen pariin ja silloin piti tietysti tähyillä puutarhoja. Aika harvakseltaan tällaisia näkymiä sattui silmiin.
 

 
 
Etupäässä skottipuutarhoissa oli erilaisia kanervia.







Siellä siintää kaupunki.


 
 
Nyt alettiinkin olla jo tosi hukassa. Mutta olihan se kokemus sinänsä harhailla metsässä, jossa alppiruusut kasvoivat kuin pajupuskat meillä. Olimme jälleen melko varmoja, että ennen meitä yksikään suomalainen ei ole ikinä astunut jalallaan näihin metsiin. Tässä vaiheessa olimme jo havainneet, että reitti jonka luulimme vievän meidät kohteeseemme, olikin joku pahuksen maastoreitti jota seurailemalla olisimme lopulta löytäneet itsemme Irlannin länsirannikolta. Mutta takaisin ei käännytä, ehei! Siispä kysymään neuvoa kaikilta niiltä viideltä ihmiseltä, jotka onnistuimme löytämään :D Kaikki he näyttivät kovin neuvottomilta meitä neuvoessaan. Lopulta löysimme takaisin kanavalle, jota meidän ei ikinä olisi pitänytkään ylittää ja aikamme lampsittuamme sen vartta pääsimme uudelle ylityspaikalle ja takaisin sivistyksen pariin.
 
 
 
 



Jo ennen William Wallacen ja kuningas Edvardin aikoja Falkirk on ollut maailman kartalla. Kaupungin läpi kulkee muinainen roomalainen Antoninuksen valli, josta on siellä täällä vieläkin osia nähtävänä.





 
 
Ja tadaa! Ei tarvinnut kävellä pitkin metsiä kuin viisitoista kilometriä niin päästiin kohteeseen :D :D The Falkirk Wheel.  FW on maailman ainoa pyörivä venehissi. Se yhdistää Forth-Clyde-kanavan Union-kanavaan ja sen on suunnitellut arkkitehti Tony Kettle. Kanavien korkeusero on 35 m.
 
 
 

 
 
Noita graniittieläimiä oli Falkirkissa enemmänkin, tässä norsu.
 
 

 
 
Sinne ylös nostetaan kanavalta toiselle haluavat alukset ja toisessa päässä sijaitsevalla hissillä alas.
 
 




Täytyy tunnustaa, että moisen metsäraahustuksen jälkeen ei Falkirk Wheel hirveästi säväyttänyt. Hyppäsimme parkkipaikalta bussiin ja kymmenen minuutin kuluttua oltiinkin kaupungin keskustassa. Haettiin laukut hotellista säilytyksestä, rautatieasemalle ja liput Stirlingiin, kiitos.

J.K. Saattaa olla, että  Falkirkin pubeissa vieläkin muistellaan kahta höyrypäistä turistia, jotka kyselivät jossain huitsankuikassa Excuse us, we're trying to find the Falkirk Wheel. Can you help us?



perjantai 10. maaliskuuta 2017

Skotlanti, Edinburgh

Kuten mun reissupostaukset yleensä, tämäkin tulee nyt melkein vuoden viiveellä. Viime toukokuun alussa reissattiin kymmenen päivää Skotlannissa. Se oli melkeinpä elämänikäisen unelman täyttymys minulle. Skotlanti, Irlanti ja Britteinsaaret yleensäkin ovat pienestä asti kiehtoneet mieltäni. Olen yrittänyt aikuisiällä analysoida mikä siihen on johtanut. Viisikko- ja Seikkailukirjatko joita luin yhä uudelleen ja uudelleen? Ikimuistoinen Ruohometsän kansa? Luin sen muuten viime talvena uudestaan nähdäkseni oliko se niin hyvä kuin lapsena uskoin sen olevan. En ole kadottanut sisäistä lastani;  edelleen Viikan, Vatukan, Isopään ja muiden kaniinien seikkailu vei mukanaan :) Ehkä neiti Marplea ja Hercule Poirotiakin voisi syyttää maniastani? Tai tv-sarjoja? Itse olen kyllä taipuvainen uskomaan myös siihen, että joku esi-isä on ollut kotoisin niistä kosteanvehreistä maisemista...Nykyäänhän sen pystyisi geenitutkimuksella selvittämään. En ole vielä siihen lähtenyt, ehkä joskus :)

Anyway. Lähdetään matkaan kohti Edinburghia jonne lennähdimme Heathrown kautta.






 
 
 
 
 
 
 
Hotellimme lähellä oli tämä pieni kappeli ja tunnelmallinen hautausmaa, jonka aamuvirkku matkaseuralaiseni oli bongannut aamulenkillään.
 
 

 
 

 
 
 
 

 
 
Tässä kiemuroi ilmeisestikin joku Clematis montana-lajike.
 
 





 
 
 

 
 
 
Ensimmäinen käyntikohteemme oli - yllätys yllätys! - Edinburghin kasvitieteellinen puutarha. Myymälästä olisi löytynyt vaikka mitä kivaa, mutta koska edessä reilu viikko matkustusta, piti jättää herkut ostamatta. Yksi tummanpunainen auricula-esikko kaivelee vieläkin mieltäni...
 
 

 
 
 

 
 
 

 
 
Alppiruusujen kukinta oli parhaimmillaan.
 
 
 

 
 
Pionit lajikkeesta riippuen punaisina versoina tai kuten tässä jo nuppuja väsäämässä. Huomaa oksista punotut tuet! Ilmainen ja huomaamaton keino tukea pionit.
 
 




 
 
 

 
 
Trilliumit, kolmilehdet, ovat aina yhtä kiehtovia.
 
 
 

 
 
 
Suuri puutarha, ihan kaikkea emme yhdellä käynnillä ajatelleet kiertää.
 
 


 
 
Päätettiin käydä katsomassa Chinese Hillside, Rock Garden ja toisessa suunnassa Queen Mother's Garden ja Alpines.
 
 

 
 
En osaa ihan tarkkaan kuvailla niitä tuntemuksia mitä minussa herää näiden mahtavien lehtipuiden alla kävellessä... Vedän syvään henkeä. Katson ylöspäin korkealla ojentuvia latvuksia. Pysähdyn koskettamaan mahtavan rungon tyveä. Ja tottakai, parantumaton puunhalaaja kun olen, kierrän kädet jonkun erityisen puoleensavetävän rungon ympärille (eihän ne pitkälle ylety :) ja kuulostelen, fiilistelen vankkaa energiaa joka siitä välittyy.
 
 
 

 
 
Ja...juuri kun pääsimme Chinese Hillsiden alkuun, tadaa! - akku loppui puhelimesta...Harmittaa. Rock Garden oli tosi hieno ja Kuningataräidin puutarhassa oli  ihan ylihieno maja, joka oli pinnoitettu kävyillä ja simpukoilla.
 
 





Käytiin sitten virkistäytymässä kivassa pubissa ja puhelin sai akkunsa ladattua joten kaupungille päästyämme pystyin kuvaamaan esim. tätä vaikuttavaa Scott Monumentia. Jos blogini lukijoissa on Game of Thrones-faneja, varmaan ymmärrätte mielleyhtymän, jonka sain nähdessäni ensimmäisen kerran vilauksen tästä. "Hmm¨... Ramsay Bolton voisi karauttaa tuolta ratsunsa selässä minä hetkenä hyvänsä..."












 
 
Edinburghin linna. Siltä päivältä linna oli jo suljettu, mutta eipä hätää, koska olimme tulossa vielä yhdeksi päiväksi takaisin Edinburghiin ennen kotiinpaluuta, päätimme käydä sitten linnassa.
 
 

 
 
Royal Mile, joka johtaa linnalle on paikoin tunnelmallinen. Paikoin turistirysä...Mikä ällistyttävintä ylipäänsä Edinburghissa oli se, että kaupat pistivät raa'asti ovensa säppiin jo klo 17. Esimerkiksi turistisälää myyvät liikkeet, vaikka talo olisi ollut täynnä hanakoita ostajia ja lisää tulossa, sorry we're closing.
 
 
 




Pitkin kaupunkia koristeomenapuut kukkivat upeasti.



 
 
St Andrew Square ja Ronald Raen the Lion of Scotland. Upea graniittileijona.






 
 
Ja koska Skotlanti, tottakai miehiä kilteissään soittamassa säkkipilliä <3
 
Tässä pikainen pyörähdys Edinburghissa, seuraavaksi hypätään junaan ja lähdetään kohti seuraavaa etappia, joka on Falkirk :) Never heard? No, en minäkään ollut ennen kuin matkaseuralaiseni sen minulle esitteli reissua suunnitellessamme :)